Hei kaikille! Ihanaa alkanutta vuotta 2023.
Teatterimme juhli viime vuonna näyttävästi 50-vuotista taivaltaan. Upea juhlavuosi huipentui syksyn suurmusikaaliin ja loppuvuodesta juhlistimme teatterin 50-vuotista
matkaa yhdessä, jäsenistön kesken, Krapin Pajalla. 50 vuotta on pitkä aika harrastajateatterille. Se, jos joku, on aplodien paikka.
Juhlavuosi oli onnistunut ja sen ohjelmisto tarjosi jokaiselle jotakin. Kellariteatterissa oli tarjolla tragikomediaa, kun kapteeni Gabriel Lindström saapui kaupunkiin laittaen Angerin sisarusten päät pyörälle. Teatterinuoret tekivät keväällä kellariteatteriin oman, rohkean tulkinnan Broken Heart Storysta ja kesäteatterissa Pekka Töpöhäntä ystävineen viihdytti myös perheen pienimpiä katsojia, ottaen voimakkaasti kantaa kiusaamiseen ja ystävyyden tärkeyteen. Syksyllä odotus palkittiin, ja pääsimme viimeinkin irrottamaan Titanicin köydet, kun tuo legendaarinen risteilyalus lähti matkaan Järvenpää-talon Sibelius-salissa. Ja mikä matka se olikaan!
Olen aivan äärettömän ylpeä meidän teatteristamme – meistä kaikista! Juhlavuosi näytti jälleen, mitä harrastajateatteri on parhaimmillaan. Se on yhteen hiileen puhaltamista,
joukkovoimaa, tekemisen riemua ja yhdessä onnistumisia. Tätä kaikkea saimme kokea ja uskon, että se välittyi myös katsomoihin asti.
Olen ollut Järvenpään teatterissa mukana vuodesta 2007. Lähdin mukaan aikoinaan, kun teatteri haki laulutaitoisia harrastajia vappuproggikseen, joka oli tarkoitus esittää paikallisessa ravintolassa – Swengissä. Siitä se ajatus sitten lähti ja tuosta Swengi-jengistä tuli minulle tavallaan toinen perhe. Perhe, joka kokoontui aina kerran vuodessa yhteen. Vappuesityksiä tehtiin Swengiin kaiken kaikkiaan seitsemän kertaa. Sen jälkeen olen saanut olla mukana monessa hienossa tuotannossa. Yksi mieleenpainuvimpia juttuja on ehdottomasti ollut kevät 2010, kun harjoittelimme Vanhankylänniemessä ensimmäistä kesäteatterin näytelmää. Tietenkin heti kaikki peliin ja musikaalia kehiin. Muistan, kun kesäteatterissa ei ollut vielä viikkoa ennen ensi-iltaa edes katsomoa, mutta siellä me tanssimme ja lauloimme, täysi luotto päällä, että kaikki menee hyvin. Menikin. Meidän teatterimme näytti jälleen talkoovoimansa ja kaikki saatiin kuin saatiinkin valmiiksi ennen ensi-iltaa. Kuinka ylpeitä me olimmekaan siitä, mitä olimme saaneet aikaiseksi. Meillä oli nyt oma kesäteatteri Järvenpäässä!
Teatterin 40-vuotisjuhlavuosi on ollut minulle henkilökohtaisesti teatterilaisena upein juttu, mitä olen saanut tähän mennessä olla mukana tekemässä. Evita-musikaalia harjoiteltiin vuoden verran ja se sai ensi-iltansa syksyllä 2012. Tuolloin tunsin toisenlaista ylpeyttä. Olin ylpeä, että sain nousta näyttämölle Eva Perónin roolissa ja olla osana tekemässä, jälleen kerran, huikeaa musikaalia teatteriimme. Olen aina pitänyt suuressa arvossa jäsenistömme lauluvoimaa. Mistä muualta löytyy näin suuri joukko, toinen toistaan taitavampia harrastajateatterilaisia?
Neljä vuotta sitten lähdin mukaan teatterin johtokuntatyöskentelyyn. Olin utelias näkemään ja oppimaan, mitä kaikkea on tehtävä ja otettava huomioon, että voimme mahdollistaa näin hienot puitteet harrastajateatteritoiminnalle. Olen oppinutkin valtavasti, mutta silti koen, että matkani on vasta alussa. En vieläkään tiedä kaikkea, mutta uskon, että pelkästään se ylpeys, mitä tunnen teatteriamme kohtaan, auttaa minua kohti oikeita valintoja ja päätöksiä tässä uudessa tehtävässäni, teatterin puheenjohtajana.
Haluankin ensitöikseni kiittää kaikkia edeltäjiäni siitä työstä, mitä olette tehneet teatterin eteen. Ei ole helppoa täyttää noita saappaita, mutta taas toisaalta tiedän, että saan teiltä apua ja tukea aina, kun sitä tarvitsen. Ja niin tämän pitääkin mennä – yhteistyöllä. Kukaan ei pysty ja jaksa yksin. Jotta meidän teatterimme on tulevaisuudessakin yhtä korkeatasoinen, siihen tarvitaan meitä kaikkia. Meidän vahvuutemme on minusta siinä, että jokainen meistä tekee ammatikseen jotain aivan muuta. Teatteri on meille kaikille valinta, harrastus. Se on yhteinen rakkaus ja intohimo.
Olen itse ammatiltani ravintola-alan ammattilainen ja toimin nykyään työpajaesihenkilönä ammatillisessa työpajakahvilassa. Meidän teatterimme on minusta kuin työpaja. Sinne pääsee mukaan ilman aikaisempaa alan kokemusta. Jokaisen oma osaaminen ja vahvuus huomioidaan, jos sen vain rohkeasti tuo esille. Voit olla tärkeässä osassa teatterin toimintaa ilman, että edes koskaan nouset näyttämölle. Jokaisen panos on tärkeä ja yhdessä, omia vahvuuksiamme hyödyntäen, pääsemme parhaaseen lopputulokseen. Toivottavasti osaisin herätellä tätä yhteishenkeä ja tuoda näkyväksi sitä työtä, mitä itse pidän suuressa arvossa meidän teatterissamme. Se on juuri niitä pieniä asioita, joista lopulta muodostuu suuria kokonaisuuksia.
Siispä haastankin sinut, Järvenpään teatterin jäsen: Tule tänä vuonna rohkeasti mukaan talkoisiin. Oli se sitten lipunmyyntiä, järjestäjänä toimimista tai vaikkapa lavastevaraston talkoisiin osallistumista. Tämä on meidän teatteri!
Ja toisen haasteen haluan heittää sinulle, teatterin ystävä: Tule, näe ja koe ja ota mukaan kaverikin. Nähdään Järvenpään teatterissa!
Lotta Häkkinen
Puheenjohtaja