Järvenpään teatterin nuorten kantaesitys pohtii toden ja valheen rajoja

Kun kaikki palaset ovat kohdallaan, on ohjaajankin helppo hymyillä.

Järvenpään teatterin nuorten näytelmä ”Valheen valöörit” saa ensi-iltansa lauantaina 9.5.2026. ”Valheen valöörit” on samalla myös kantaesitys. Näytelmän on käsikirjoittanut ja sen ohjaa Jani Vesanen.

Ensi-illan lähestyessä otimme Janin vielä viime hetken tenttiin.

1. Ohjaaja Jani Vesanen, mistä näytelmä kertoo ja mikä on sen keskeinen juoni?

Saatana ja Enkeli ilmestyvät erään kiinteistövälittäjän elämään ohjailemaan tämän

tekemiä valintoja. Päähenkilöstä kehittyy antisankari, joka tekee huonoja valintoja ja

valehtelee eri suuntiin arvaamattomin seurauksin.

2. Mikä oli lähtökohtasi näytelmän käsikirjoittamiselle?

Olin vuosia sitten Orivedellä luovan kirjoittamisen kurssilla. Yhdessä tehtävässä piti

kirjoittaa tarina satunnaisesti saamansa kolmen sanan pohjalta. Minulla sanat olivat: kissa,

tyttö ja polkupyörä. Pari vuotta sitten kaivoin tekstin kovalevyltä ja kokeilin, mitä tapahtuisi,

jos siitä kirjoittaisi näytelmän.

3. Miten näytelmän nimi ”Valheen valöörit” liittyy teoksen teemoihin?

Valehtelulla on monet kasvot. Puhutaan esimerkiksi valkoisesta valheesta. Sen vastakohta

on tietysti musta valhe, vaikka metafora ei olekaan samalla lailla vakiintunut. Näiden

ääripäiden väliin mahtuu lukematon määrä eriasteisia valheita. Onko kertomatta

jättäminen valehtelun alalaji? Onko valehtelu aina väärin? Mustan ja valkoisen väliin

mahtuvat kaikki harmaan sävyt. Valööri ilmaisee sävyn tummuusasteen.

4. Miten harjoitukset ovat edenneet ja missä vaiheessa valmistelut ovat nyt?

Kerhoteatterissa oman haasteensa luo se, että meillä on vain kerran viikossa kahden

tunnin treenit. Se on aika vähän verrattuna ns. normaaleihin produktioihin. Haasteena ovat

olleet vähäisen ajan lisäksi poissaolot. Harva on ollut se kerta, että jokainen näyttelijä on

ollut paikalla. Aloitimme kuitenkin jo hyvissä ajoin syksyllä ja nyt alkaa näyttää siltä, että

valmista tulee.

5. Miten oman tekstin ohjaaminen on vaikuttanut prosessiin?

Kun olen kirjoittanut tekstiä suoraan lavalle, olen tietysti nähnyt päässäni, miten minkäkin kohtauksen voisi toteuttaa. Toisaalta en kirjoittaessani ajatellut, että hääräisimme Idän Pikajunan lavasteissa tai että Jeesus olisi puettu länkkäriksi. Raamit olivat päässä, mutta ei niistä voinut pitää hirveän tiukasti kiinni. Näytelmästä tuli sellainen kuin siitä tahtoi tulla.

6. Mitä kysymyksiä näytelmä nostaa esiin nuorten elämästä?

Näytelmän moraalikysymykset koskevat kaiken ikäisiä.

7. Miten nuortenryhmän kanssa työskentely on vaikuttanut lopulliseen tulokseen?

Nuorten kanssa on mahtavaa tehdä teatteria, koska he ovat niin aitoja, rehellisiä ja

innokkaita. Lisäksi kehityskaari on nopea. On ilo seurata, kuinka paljon jokainen näyttelijä

kasvaa ja oppii produktion aikana.

8. Millaista palautetta näyttelijät ovat antaneet tekstistä harjoitusten aikana?

Lähinnä on tullut vastareaktio, jos olen yrittänyt tiivistää ja poistaa jonkin kohdan: ”Ei sitä,

se on mun lempikohta.” Syksyllä kun aloitin kerhon vetämisen, minulla oli haasteita löytää

sopivaa tekstiä esitettäväksi. En ollut ajatellut Valheen valööreitä nuorten esittämäksi,

mutta vein sen kuitenkin lukukierrokselle. Sanoin, että luetaan ensin tämä ja tuon sitten

muitakin vaihtoehtoja tarjolle. Luettuamme tekstini nuoret olivat sitä mieltä, että tehdään

tämä, ei tarvitse tuoda vaihtoehtoja. Olin imarreltu ja tartuin haasteeseen.

9. Kenelle näytelmä on suunnattu

Vastaan ensin kenelle se ei ole suunnattu. Näytelmässä roolihenkilöinä toimivat

kontekstistaan irrotetut Saatana, Jumala ja Enkeli. Hyvin vakaumuksellinen katsoja

saattaa loukkaantua uskonnollisista viittauksista, vaikka missään nimessä tarkoitus ei ole

pilkata uskontoa, saati rienata. Pikemminkin irvaillaan ihmisten typeryydelle. Myöskään

perheen pienimmille en näytelmää suosittele. Suositusikäraja on meillä 15 vuotta.

Olen pyrkinyt siihen, että komediallisuuden alla olisi myös syvällisempi pohjavire. Että saisi

nauraa – tai ainakin huvittua ja samalla jäisi jotakin pohdittavaakin. Näytelmä on suunnattu

ihmisille, jotka eivät ota itseään, toisiaan tai maailmaa turhan vakavasti. Tai sitten juuri

niille, jotka ottavat.