Markku Häkkinen on käsikirjoittanut ja ohjannut Järvenpään teatterin juhlanäytelmän Junan tuomat – eräs tarina Järvenpäästä Ihmisellä on kollektiivinen luontainen tarve pyrkiä kuolemattomuuteen. Ihminen kirjoittaa elämäänsä, tunteitaan ja kokemuksiaan ylös, jotta säilyisi elossa, että ihminen muistettaisiin. Siinä varmasti yksi tärkeimmistä syistä miksi tarinoita kirjoitetaan. Lisäksi tarinoita kirjoitetaan opiksi muille tai vain ihan huvin vuoksi – viihteeksi. Joku kirjoitta

Petra Svahn on Järvenpään teatterin jäsen. Ensimmäisen kerran istuin teatterin hämärään noin 25 vuotta sitten. Myönnettäköön, että äitini lempeästi pakottamana lähdin hänen seurakseen, kun seuralaisensa oli joutunut perumaan. Olin väsynyt, vähän ärtynytkin, ja mietin, miksi olin edes lupautunut lähtemään. Esityksen nimi on jo kadonnut muistista, mutta tunne, joka minut tuona iltana valtasi, on pysynyt mukanani siitä lähtien - kun valot himmenivät ja hahmo astui lavalle, jokin

Järvenpää-talon esitysteknikkona työskennellyt Kimmo Kangas menehtyi kesäkuussa. Hän työskenteli vuosikymmenten ajan tiiviisti Järvenpään teatterin tuotannoissa. Kangas vastasi esitystekniikasta sekä Järvenpää-talon Kellariteatterissa että suurella näyttämöllä. Hänen yhteistyönsä Järvenpään teatterin kanssa alkoi jo vuonna 1997, jolloin hän hoiti Cabaret-näytelmän saliäänentoiston. Myöhemmin hän teki muun muassa valosuunnittelun Jyrki Boy -näytelmään vuonna 2016. "Kipi" huole